Ihanaa. En ollut oikeasti uskonut että joku voisi tätä lukea, en ymmärrä miten paljon se lämmitti sydäntä että edes joku lukee, vaikkei sitä olisi uskonutkaan.<3

 

Syömiset menivät toissapäiväiseen asti hyvin, alle 200 kaloria sunnuntaina, tarkka luku 180. Sitten tapahtui jotain.Maanantaina minulle tuli äkkinäinen pakokauhu pois koko tästä ana-jutusta. Päätin että syönpä jotain oikein epäterveellistä, jotta todistan itselleni ettei mitään ongelmaa ole. Pälyilin kaappeeja ties kuinka kauan. Tuota, no eikun siinä on kyllä kamalasti rasvaa, tai tuota, äh en minä tuota raaski. En pystynyt syömään mitään pahaa. Olin tavallaan onnellinen mutta tyrmistynyt. Lopulta päädyin ottamaan väkisin Smartie's-karkkeja, en tajua miksi, ehkä halusin tehdä mielenosoituksen sisäistä anaani vastaan. Yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuinka mitään kalorilaskuongelmia ei olisi ollut, mutten voinut, päässäni vilisivät kalorit, en voinut ajatella muuta. En kyennyt. 

 

Tänä aamuna tankkasin 300 kcal, vaikka tuntuikin kauhealta läskeilyltä. Loppupäivä syömättä, paitsi äsken sorruin. 1000 kcal kunnon ruokaa ja...ja...ja, ja, ja... jäätelöä. JÄÄTELÖÄ. Yäk, maistan sen edelleen suussani ja haluan oksentaa, miten saatoin?!?! Jäätelöä, suoraa reisiin. Ällöttävää possuilua. Hyi. Huominen menee paremmin, lupaan. 500 kcal. Ja ainiin, unohdin kertoa siitä aloittamastani 2-4-6-8:sta, se itseasiassa sujui ihan hyvin, puolitoista viikkoa, painoa on nyt pudonnut kilo, mutta on tainnut näiden läskipäivien jälkeen tulla takaisin. Hyi. Kaikki vaiva meni hukkaan, jokainen työllä ja tuskalla kulutettu kalori. Haluaisin itkeä, mutten voi. Olen liian huono itkeäkseni. Liian huono ymmärtämään että minun pitäisi.

 

Mutta en ole masentunut, taas tähän tulee angstinen sävy. Hahhahhaa. Ei, kun oikeasti, kaikki menee hyvin. Olin katsomassa Kielletyn hedelmän. Se oli outo. Tuli vähän sellainen fiilis, että joku vanha yrittää väkipakolla tavoittaa nuorten maailman. "Pussaillaanko?" liian tökeröä "Ei kukaan sano ennä et 'voi vittu', täällä sanotaan et 'ei vittu' ja räkästään päälle", aivan liian tökeröä. Ja se kohta kun ne oli Onnelassa. Ne tytöthän vaan jääty sinne. Missä se kielletty hedelmä oli kun ei ne oikeastaan tehneet mitään. Ja loppukin oli erikoinen. Elokuva oli sinänsä koskettava, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen mutta tavallaan huvittava ja tyhjänpäiväinen, mutta eikö se olekin viihteen idea?

 

Mutta palatakseni anaan. Aion olla ylilaiha kesään mennessä. Todellinen laihdutus on ja pysyy, mutta 200-kcal-tiukka linja alkaa parin viikon päästä. Ja sitten siitä ei ole paluuta. Sitten siitä tulee elämäni. Piste.

Ja nyt ymmärsin että tuo äskeinen jäätelö oli minun 'Kielletty hedelmäni". Annoin pikkusormen, mutten anna sen viedä koko kättä. Ana pelastaa.

 

Ps. Jos joku sattuu tämän lukemaan, niin mitä mieltä olette, pitäisikö mun tehdä itselleni punainen rannekoru, käyttääkö kukaan sellaista/tajuaako kukaan tunnistaa mikä se on ja kuinka laaja ilmiö se on kutakuinkin Suomessa?