Hmm... Kumma kyllä, kun tänään kävelin taas koulussa peilin ohi, jalkani näyttivät laihemmilta. Tiedän että se on vain poistunutta nestettä, huijausta. Silti se ilahdutti. Arrrrgggg, koko päivä meni kello 20.30 asti onnellisesti vedellä, mutta sitten erehdyin syömään. PALJON. LIIKAA. AIVAN LIIKAA. Miksi?? Lueskelen joidenkin muiden kotisivuja ja blogeja, joissa he kertovat että joo oon nyt ollu 2468:lla pari kuukautta, ja on ihan helppoa. Miksei minulle ole helppoa!!! Ja ruoka on petollista. Se on kuin juoksuhiekkaa, ota vähän, vielä vähän ja kohta olet kokonaan ajautunut sinne ja kuolet. Henkisesti. Olisi helpompaa olla syömättä ollenkaan. Mutten pysty siihenkään sillä nääntyminen laittaa minut ahmimaan. Aivoissani niksahtaa ja yhtäkkiä en välitäkään siitä että syön jo toista pullanpuolikasta. No, huomenna menee paremmin. Lupaan itselleni, että huomisen saldo on vihreää teetä ja omena (tai persikka).

Olen silti iloinen. En mistään erityisestä syystä, vain iloinen. Inspiroitunut ja iloinen. Kevät tulee kohta. Ihanaa.

Silti, vatsa tuntuu---- ehkäpä--- sanoisinko turvonneelta, painavalta. Syyllisyys painaa sitäkin pahemmin. Eikä edes se oikea syyllisyys. Se joka antaa tahdonvoimaa huomiselle. Syyllisyys siitä etten tunne syyllisyyttä. Onko se edes mahdollista?

Eli kcal tullut n. 1500, huhhuhhh oli vaikeaa kirjoittaa tuo luku. Olisi ollut niin paljon ihanampaa kirjoittaa 150 ja 0. Mutta huomisesta tulee parempi. Mutta onneksi on tullut tänään liikuttua n. 1000 kcal pois + siihen vielä peruskulutus. Eli