maanantai, 6. huhtikuu 2009

Tauko

Olen surkea bloggaaja, olen pahoillani kun on ollut näin valtava tauko, mutta iloitan, että pidän vähän aikaa taukoa, en tiedä kuinka kauan, mutta jonkun aikaa. Palaillaan sitten myöhemmin :)

perjantai, 20. maaliskuu 2009

Muffinssi

Mennyt viikko on mennyt itseasiassa hyvin, sellaista n. 500 kcal pvässä, mutta on se ihan hyvä. Olen ymmäränyt, etten voi olla 200 kcal päivä tai alan ahmia. Näin on parempi. Tosin äsken meni ihan pieleen, koska söin kamalan ison muffinssin. Olin oksentaa. Ei se edes ollut hyvää, vaikka se ennen oli. Minulle tuli siitä vain huono olo. Ehkä tämä anailu vihdoin alkaa vaikuttaa. En enää edes halua herkkuja. Mahtavaa. Mutta yäk, tuli niin huono olo siitä, oi miksi miksi miksiiiiiii söin sen!!!! Tyhmä minä. Mutta pääpiirteissään on siis mennyt hyvin. :)

sunnuntai, 15. maaliskuu 2009

Operaatio Ei Mitään

Viikko mennyt ihan hyvin. Kaikki ihan normaalisti. Koulussa on tylsää, syömiset ovat olleet normaalin alarajalla. Nyt päätin että maanantaina alkaa ihan kunnollinen syömättömyys. Se voisi kestää viikon. Aion syödä yhden omenan/appelsiinin/jugurttipurkin päivässä, alle 200 kcal. Sitten sen viikon jälkeen katson paljonko olen laihtunut ja sitten tulosten mukaan katsotaan siitä eteenpäin. Eli nyt minulla on vielä tämä päivä ja huominen aikaa nauttia ruoasta. Olen huomannut että ainakin itseni kohdalla on helpompaa että sitten kun ollaan syömättä niin ollaan kokonaan syömättä ja sitten kun syödään niin syödään. Tällaiset about 1000- kcal dietit ovat minulle hankalia. Se on joko kaikki tai ei mitään. Ja maanantaina alkaa operaatio Ei Mitään. Ja on ilo kertoa, että painoa on pudonnut jo kilo, vaikka olen syönytkin viimeaikoina hyvin epämääräisesti jopa herkkuja. Eli odotan innolla mitä ensi viikko tuo tullessaan. Kevät ei ole tullut... Huoh. Mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Ja nyt ole asettanut itselleni uuden tavoitteen: Koulun loppuun mennessä paino 39 kiloa. Ajatella miten kaunis olisin silloin. Vähän huolestuttaa että rinnat voivat kadota, mutta sitten katoavat... Kenelläkään omia kokemuksia?

xoxo Parfait

perjantai, 6. maaliskuu 2009

Aurinko

Ihanaa. Minulle kevät alkoi eilen. Aurinko paistoi ihanan kirkkaasti ja keskustassa oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna katusoittajia. Ihanaa. Lumi on alkanut sulaa. Kevät tulee. Siitä tuli mieleeni, että tarvirtsen kipeästi kevättakin. Ja kenkiä. Muutamat siistit lenkkarit ja jotkut virallisemmat kengät. Laukun. Vaatteita. Jotain söpöä. Yleensä shoppailen kuin hullu, mutta nyt en ole pariin päivään jaksanut, vaikka olisi pitänyt. Ehkä siksi ettei Kamppiin voi ainakaan mennä. Miksikö? Vastaan siihen yhdellä sanalla: Kampituspäivät. Järkyttävää, kamalaa, ihan oikeasti, Kampituspäivät. Tässä syitä miksi inhoan sitä: a) Siellä ei myydä muuta kuin jotain ihan random-tavaraa b) Lattialotto ja kaameat kuulutukset tekevät koko jutusta niin kamalan junttimaista markkinameininkiä c) ihmiset (pidän kyllä siitä että on paljon ihmisiä, ihmisiä jotka ovat helsinkiläisiä ja vielä mieluummin ihmisiä jotka ovat keskustasta. Valitettavasti vain satun inhoamaan tällaisia bulkkitarjouspäiviä siksi, että vaikka se ilkeää onkin, sinne kaivautuu mitä ties ihmisiä mistä ties kolosta. Ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä rullaportaissa. Ihmisiä jotka taivastelevat hississä että voi kuinka näitä kerroksia on paljon ja miettivät minuutin että mihinkäs sitä pitäisi mennä. Ihmisiä jotka kävelevät ärsyttävän hitaasti, koska eivät ymmärrä, että joillain saattaisi olla jopa kiire. Ihmisiä, jotka jäävät seisoskelemaan keskelle käytävää. Ihmisiä jotka vastaan kävellessään eivät tiedä kumpaan suuntaan väistää. Ja tämä on minun mielipiteeni ja tähän ei tarvitse kommentoida mitään ikävää siitä kuinka itse olen keskustasta ja kaikki eivät välttämättä ole ja osaa siksi olla enkä osaa katsoa asioita muilta näkökannoilta yms. 

Mutta edes tämä ei estä minua nauttimasta keväästä. :)<3

tiistai, 3. maaliskuu 2009

Kielletty hedelmä

Ihanaa. En ollut oikeasti uskonut että joku voisi tätä lukea, en ymmärrä miten paljon se lämmitti sydäntä että edes joku lukee, vaikkei sitä olisi uskonutkaan.<3

 

Syömiset menivät toissapäiväiseen asti hyvin, alle 200 kaloria sunnuntaina, tarkka luku 180. Sitten tapahtui jotain.Maanantaina minulle tuli äkkinäinen pakokauhu pois koko tästä ana-jutusta. Päätin että syönpä jotain oikein epäterveellistä, jotta todistan itselleni ettei mitään ongelmaa ole. Pälyilin kaappeeja ties kuinka kauan. Tuota, no eikun siinä on kyllä kamalasti rasvaa, tai tuota, äh en minä tuota raaski. En pystynyt syömään mitään pahaa. Olin tavallaan onnellinen mutta tyrmistynyt. Lopulta päädyin ottamaan väkisin Smartie's-karkkeja, en tajua miksi, ehkä halusin tehdä mielenosoituksen sisäistä anaani vastaan. Yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuinka mitään kalorilaskuongelmia ei olisi ollut, mutten voinut, päässäni vilisivät kalorit, en voinut ajatella muuta. En kyennyt. 

 

Tänä aamuna tankkasin 300 kcal, vaikka tuntuikin kauhealta läskeilyltä. Loppupäivä syömättä, paitsi äsken sorruin. 1000 kcal kunnon ruokaa ja...ja...ja, ja, ja... jäätelöä. JÄÄTELÖÄ. Yäk, maistan sen edelleen suussani ja haluan oksentaa, miten saatoin?!?! Jäätelöä, suoraa reisiin. Ällöttävää possuilua. Hyi. Huominen menee paremmin, lupaan. 500 kcal. Ja ainiin, unohdin kertoa siitä aloittamastani 2-4-6-8:sta, se itseasiassa sujui ihan hyvin, puolitoista viikkoa, painoa on nyt pudonnut kilo, mutta on tainnut näiden läskipäivien jälkeen tulla takaisin. Hyi. Kaikki vaiva meni hukkaan, jokainen työllä ja tuskalla kulutettu kalori. Haluaisin itkeä, mutten voi. Olen liian huono itkeäkseni. Liian huono ymmärtämään että minun pitäisi.

 

Mutta en ole masentunut, taas tähän tulee angstinen sävy. Hahhahhaa. Ei, kun oikeasti, kaikki menee hyvin. Olin katsomassa Kielletyn hedelmän. Se oli outo. Tuli vähän sellainen fiilis, että joku vanha yrittää väkipakolla tavoittaa nuorten maailman. "Pussaillaanko?" liian tökeröä "Ei kukaan sano ennä et 'voi vittu', täällä sanotaan et 'ei vittu' ja räkästään päälle", aivan liian tökeröä. Ja se kohta kun ne oli Onnelassa. Ne tytöthän vaan jääty sinne. Missä se kielletty hedelmä oli kun ei ne oikeastaan tehneet mitään. Ja loppukin oli erikoinen. Elokuva oli sinänsä koskettava, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen mutta tavallaan huvittava ja tyhjänpäiväinen, mutta eikö se olekin viihteen idea?

 

Mutta palatakseni anaan. Aion olla ylilaiha kesään mennessä. Todellinen laihdutus on ja pysyy, mutta 200-kcal-tiukka linja alkaa parin viikon päästä. Ja sitten siitä ei ole paluuta. Sitten siitä tulee elämäni. Piste.

Ja nyt ymmärsin että tuo äskeinen jäätelö oli minun 'Kielletty hedelmäni". Annoin pikkusormen, mutten anna sen viedä koko kättä. Ana pelastaa.Hymy

 

Ps. Jos joku sattuu tämän lukemaan, niin mitä mieltä olette, pitäisikö mun tehdä itselleni punainen rannekoru, käyttääkö kukaan sellaista/tajuaako kukaan tunnistaa mikä se on ja kuinka laaja ilmiö se on kutakuinkin Suomessa?