Epäonnistuja, epäonnistuja, epäonnistuja...

Se, eikä mikään muu.

Eiliset syömiset meni ihan päin mitälie, söin mm. yhden suklaamuffinin, taikinaa, kaakaota, kaikkea pahaa!

Tänään heräsin ja söin jämiä eilen leipomistani suklaamuffineista. Sitten en syönytkään mitään.. kunnes nyt! Söin äsken 2 klementiiniä ja melkein 2 annosta ruokaa. Oli onneksi terveellistä, kalaa, papuja, porkkanaa, mutta kumminkin se oli RUOKAA!!!

 

Eli tämän päivän kalorit ovat n. 1200 ---- siinä on yksi kokonainen nolla liikaa. Kaikkein kumminta on se että kun syö, ei osaa enää lopettaa. Niin tässä äsken kävikin. Otan vähän lisää vihanneksia, vielä vähän lisää... Ja kohta olen syönyt kalorini 500:lla yli!

On helpompaa silloin kun ei syö mitään. Silloin nälkä kalvaa sisuksia, on kylmä, heikko ja heiveröinen olo, mutta silloinkin on helpompaa olla syömättä. Ongelmani on siis selvästikkin se, etten osaa lopettaa. Otan vähän, vielä vähän, ja ihan vielä pikkuisen= PALJON. Joten ainakin huomenna on luvassa paasto, sallittuna vain tee ilman sokeria ja vesi. Ja se pitää!!! 

Yhteen asiaan olen kuitenkin tyytyväinen; jumppasin tänään kotona n. tunnin ja varmaan puolituntia tein balettia samalla kun katsoin TV:tä. Siinä hyvä tapa::: TV:tä saa katsoa vain kun jumppaa, tai edes seisoo, jotain mikä kuluttaa kaloreita.

Koulupäivä oli... Kummallinen... En tehnyt muuta kuin huolehdin niitä aamulla syömiäni muffinssin jämiä. Kaikki ympärilläni oli sumua, etäiset ihmiset juttelemassa etäisistä asioista. Ja nämä ovat minun ystäviäni. Raahauduin heidän mukanaan koko päivän lähes hiljaa omissa maailmoissani. Aina kun kävelen peilin ohi, olen läskiläskiläski. Katson reisiäni ja tekee mieli huutaa. Minuutit olivat tunteja, ja ajattelin että haluan vain kotiin kyhjöttämään anoreksiani kanssa. EI. EIEIEIEIEI.  Minulla ei ole mitään anoreksiaa, mitä satua omat aivoni minulle kertoivat?Minulla ei ole syömisongelmia. Voin syödä koska vaan haluan, mutten halua. Nytkin tekee todella paljon mieli kaakaota, mutta se on tietoinen valinta, etten ota. Vasta sitten saan syödä kun olen maalissa. Siiden asti pitäisi ommella huulet yhteen ja liimata päälle teippi jossa lukee: 'Don't feed me please' tai jotain vastaavaa. Mutta se tästä angstista, lopetan oman elämäni surkuttelun, otan itseäni niskasta kiinni ja elän! Ainoa asia mitä en tee on syöminen. Muuten saan olla ihan normaalisti vaikka sitä sanaa vihaankin.

Saan olla sosiaalinen, puhelias, iloinen, naurava, erehtyvä, hullu ja energinen. Syömättömyyteni en anna niihin asioihini vaikuttaa, enkä myöskään ystäviini. Ruokaa tai ei, Ystävät pysyvät.