Material Girl\'s Blog

Tauko

2009-04-06T21:42:01+03:00

Olen surkea bloggaaja, olen pahoillani kun on ollut näin valtava tauko, mutta iloitan, että pidän vähän aikaa taukoa, en tiedä kuinka kauan, mutta jonkun aikaa. Palaillaan sitten myöhemmin :)

Muffinssi

2009-03-20T16:48:01+02:00

Mennyt viikko on mennyt itseasiassa hyvin, sellaista n. 500 kcal pvässä, mutta on se ihan hyvä. Olen ymmäränyt, etten voi olla 200 kcal päivä tai alan ahmia. Näin on parempi. Tosin äsken meni ihan pieleen, koska söin kamalan ison muffinssin. Olin oksentaa. Ei se edes ollut hyvää, vaikka se ennen oli. Minulle tuli siitä vain huono olo. Ehkä tämä anailu vihdoin alkaa vaikuttaa. En enää edes halua herkkuja. Mahtavaa. Mutta yäk, tuli niin huono olo siitä, oi miksi miksi miksiiiiiii söin sen!!!! Tyhmä minä. Mutta pääpiirteissään on siis mennyt hyvin. :)

Operaatio Ei Mitään

2009-03-15T12:22:01+02:00

Viikko mennyt ihan hyvin. Kaikki ihan normaalisti. Koulussa on tylsää, syömiset ovat olleet normaalin alarajalla. Nyt päätin että maanantaina alkaa ihan kunnollinen syömättömyys. Se voisi kestää viikon. Aion syödä yhden omenan/appelsiinin/jugurttipurkin päivässä, alle 200 kcal. Sitten sen viikon jälkeen katson paljonko olen laihtunut ja sitten tulosten mukaan katsotaan siitä eteenpäin. Eli nyt minulla on vielä tämä päivä ja huominen aikaa nauttia ruoasta. Olen huomannut että ainakin itseni kohdalla on helpompaa että sitten kun ollaan syömättä niin ollaan kokonaan syömättä ja sitten kun syödään niin syödään. Tällaiset about 1000- kcal dietit ovat minulle hankalia. Se on joko kaikki tai ei mitään. Ja maanantaina alkaa operaatio Ei Mitään. Ja on ilo kertoa, että painoa on pudonnut jo kilo, vaikka olen syönytkin viimeaikoina hyvin epämääräisesti jopa herkkuja. Eli odotan innolla mitä ensi viikko tuo tullessaan. Kevät ei ole tullut... Huoh. Mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Ja nyt ole asettanut itselleni uuden tavoitteen: Koulun loppuun mennessä paino 39 kiloa. Ajatella miten kaunis olisin silloin. Vähän huolestuttaa että rinnat voivat kadota, mutta sitten katoavat... Kenelläkään omia kokemuksia?

xoxo Parfait

Aurinko

2009-03-06T13:54:01+02:00

Ihanaa. Minulle kevät alkoi eilen. Aurinko paistoi ihanan kirkkaasti ja keskustassa oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna katusoittajia. Ihanaa. Lumi on alkanut sulaa. Kevät tulee. Siitä tuli mieleeni, että tarvirtsen kipeästi kevättakin. Ja kenkiä. Muutamat siistit lenkkarit ja jotkut virallisemmat kengät. Laukun. Vaatteita. Jotain söpöä. Yleensä shoppailen kuin hullu, mutta nyt en ole pariin päivään jaksanut, vaikka olisi pitänyt. Ehkä siksi ettei Kamppiin voi ainakaan mennä. Miksikö? Vastaan siihen yhdellä sanalla: Kampituspäivät. Järkyttävää, kamalaa, ihan oikeasti, Kampituspäivät. Tässä syitä miksi inhoan sitä: a) Siellä ei myydä muuta kuin jotain ihan random-tavaraa b) Lattialotto ja kaameat kuulutukset tekevät koko jutusta niin kamalan junttimaista markkinameininkiä c) ihmiset (pidän kyllä siitä että on paljon ihmisiä, ihmisiä jotka ovat helsinkiläisiä ja vielä mieluummin ihmisiä jotka ovat keskustasta. Valitettavasti vain satun inhoamaan tällaisia bulkkitarjouspäiviä siksi, että vaikka se ilkeää onkin, sinne kaivautuu mitä ties ihmisiä mistä ties kolosta. Ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä rullaportaissa. Ihmisiä jotka taivastelevat hississä että voi kuinka näitä kerroksia on paljon ja miettivät minuutin että mihinkäs sitä pitäisi mennä. Ihmisiä jotka kävelevät ärsyttävän hitaasti, koska eivät ymmärrä, että joillain saattaisi olla jopa kiire. Ihmisiä, jotka jäävät seisoskelemaan keskelle käytävää. Ihmisiä jotka vastaan kävellessään eivät tiedä kumpaan suuntaan väistää. Ja tämä on minun mielipiteeni ja tähän ei tarvitse kommentoida mitään ikävää siitä kuinka itse olen keskustasta ja kaikki eivät välttämättä ole ja osaa siksi olla enkä osaa katsoa asioita muilta näkökannoilta yms.

Mutta edes tämä ei estä minua nauttimasta keväästä. :)<3

Kielletty hedelmä

2009-03-03T23:07:01+02:00

Ihanaa. En ollut oikeasti uskonut että joku voisi tätä lukea, en ymmärrä miten paljon se lämmitti sydäntä että edes joku lukee, vaikkei sitä olisi uskonutkaan.<3

Syömiset menivät toissapäiväiseen asti hyvin, alle 200 kaloria sunnuntaina, tarkka luku 180. Sitten tapahtui jotain.Maanantaina minulle tuli äkkinäinen pakokauhu pois koko tästä ana-jutusta. Päätin että syönpä jotain oikein epäterveellistä, jotta todistan itselleni ettei mitään ongelmaa ole. Pälyilin kaappeeja ties kuinka kauan. Tuota, no eikun siinä on kyllä kamalasti rasvaa, tai tuota, äh en minä tuota raaski. En pystynyt syömään mitään pahaa. Olin tavallaan onnellinen mutta tyrmistynyt. Lopulta päädyin ottamaan väkisin Smartie's-karkkeja, en tajua miksi, ehkä halusin tehdä mielenosoituksen sisäistä anaani vastaan. Yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuinka mitään kalorilaskuongelmia ei olisi ollut, mutten voinut, päässäni vilisivät kalorit, en voinut ajatella muuta. En kyennyt.

Tänä aamuna tankkasin 300 kcal, vaikka tuntuikin kauhealta läskeilyltä. Loppupäivä syömättä, paitsi äsken sorruin. 1000 kcal kunnon ruokaa ja...ja...ja, ja, ja... jäätelöä. JÄÄTELÖÄ. Yäk, maistan sen edelleen suussani ja haluan oksentaa, miten saatoin?!?! Jäätelöä, suoraa reisiin. Ällöttävää possuilua. Hyi. Huominen menee paremmin, lupaan. 500 kcal. Ja ainiin, unohdin kertoa siitä aloittamastani 2-4-6-8:sta, se itseasiassa sujui ihan hyvin, puolitoista viikkoa, painoa on nyt pudonnut kilo, mutta on tainnut näiden läskipäivien jälkeen tulla takaisin. Hyi. Kaikki vaiva meni hukkaan, jokainen työllä ja tuskalla kulutettu kalori. Haluaisin itkeä, mutten voi. Olen liian huono itkeäkseni. Liian huono ymmärtämään että minun pitäisi.

Mutta en ole masentunut, taas tähän tulee angstinen sävy. Hahhahhaa. Ei, kun oikeasti, kaikki menee hyvin. Olin katsomassa Kielletyn hedelmän. Se oli outo. Tuli vähän sellainen fiilis, että joku vanha yrittää väkipakolla tavoittaa nuorten maailman. "Pussaillaanko?" liian tökeröä "Ei kukaan sano ennä et 'voi vittu', täällä sanotaan et 'ei vittu' ja räkästään päälle", aivan liian tökeröä. Ja se kohta kun ne oli Onnelassa. Ne tytöthän vaan jääty sinne. Missä se kielletty hedelmä oli kun ei ne oikeastaan tehneet mitään. Ja loppukin oli erikoinen. Elokuva oli sinänsä koskettava, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen mutta tavallaan huvittava ja tyhjänpäiväinen, mutta eikö se olekin viihteen idea?

Mutta palatakseni anaan. Aion olla ylilaiha kesään mennessä. Todellinen laihdutus on ja pysyy, mutta 200-kcal-tiukka linja alkaa parin viikon päästä. Ja sitten siitä ei ole paluuta. Sitten siitä tulee elämäni. Piste.

Ja nyt ymmärsin että tuo äskeinen jäätelö oli minun 'Kielletty hedelmäni". Annoin pikkusormen, mutten anna sen viedä koko kättä. Ana pelastaa.

Ps. Jos joku sattuu tämän lukemaan, niin mitä mieltä olette, pitäisikö mun tehdä itselleni punainen rannekoru, käyttääkö kukaan sellaista/tajuaako kukaan tunnistaa mikä se on ja kuinka laaja ilmiö se on kutakuinkin Suomessa?

Anteeksi

2009-03-02T19:21:01+02:00

Anteeksi siitä, että olen surkea bloggaaja koska en kirjoittele melkeinpä ikinä.

Sain myös erään kommentin jossa oli jotakin että 'olet pilalle hemmoteltu'. Ja ymmärsin jotain. Luin kaikki postaukseni läpi ja tajusin kuinka itsekkäitä ne olivat. En halua kirjoittaa sellaista p*skaa että 'olen parempi kuin kukaan'. En, koskam en ajattele niin. Olen antanut kerrassaan surean kuvan itsestäni. Anteeksi siitä. En oikeasti ole sitä mieltä, että olen parempi kuin kaikki muut, enkä varsinkaan ole pilalle hemmoteltu. On vain niin helppoa antaa itsestään täysin väärä kuva kirjoittamalla. Kirjoittaessa sanat merkitsevät kaikkea, kukaan ei ole näkemässä eleitäsi ja ilmeitäsi, ei kuulemassa äänensävyjäsi. Olen kamala ihminen. Mutta tällainen minä olen. Mutten halua olla ilkeä, halveksiva ja töykeä.

Olen vain vain toivottoman pinnallinen materialisoitunut perfektionistinen tyttö, joka ei osaa olla. Olen materialisti, toivoton sellainen, myönnetään. Olen pinnallinen, pinnallistakin pinnallisempi, myönnetään. Sellainen minä olen. Harvat ymmärtävät minua, ainakaan oikein. Joskus tuntuu että jotkut ymmärtävät tahallaan väärin, haluavatko he ymmärtää väärin?

Tästä tulee nyt ilmeisestikin loputonta itsensä analysointia, mutta tulkoon.

Ymmärsin myös laihdutukseni luonteen. Olen pro ana, ehkä ripauksella jotakin kummallista syömishäiriötä, joka vaihtelee päivä päivältä anoreksiasta BED:iin. Toisina päivinä menetän kontrollin täysin. Silloin en ole mikään. Ihan vain tavallinen. Taikka ahmija. En tiedä. Mutta kaikesta huolimatta, olen iloinen ainakin pääosin. Tyytyväinen elämääni, kai. Ystäväni ovat kaikonneet. Tai kyllä he ovat vielä ystäviäni, mutta ole erkaantunut heistä vähän. On vain niin kiire kaiken ja syömisten kanssa. Aivoissani on rajallinen kapasiteetti, josta ruokajutut vievät ison osan. Mutta silti olen pääsääntöisesti iloinen. Syömiset ahdistavat ja itkettävätkin, mutta silti olen positiivinen, enkä anna mustan masennuksen vetää itseäni syvyyden syövereihin. Tätä ei varmaan kukaan lue. Ei ketään kiinnosta. Kaikki varmaan ajattelevat, että tossakin toi itserakas kehuu itseään ja valittaa ihan tyhmistä pienistä ongelmista, ja että toisilla on paljon vakavampia ongelmia jne. Voi voi. Mutta en halua että kukaan ajattelee niin. Kaikki vihaavat minua.

:)

2009-02-22T13:01:01+02:00

Syömiset menneet pari päivää ihan hyvin, mutteivät tarpeeksi hyvin. Olen kyllästynyt kirjoittamaan tänne kaikesta epäonnistumisesta. Joten nyt alkaa 2-4-6-8- dieetti. Aloitan maanantaina. Ketään ei kiinnosta tällainen laihdutus- angstaus, joten nyt haluan että seuraavat kirjoitukseni koskevat aiheita: olen laihtunut, itsekurini on pysynyt, en ole tänäänkään syönyt mitään. Nyt on aika ryhdistäytyä. Vihdoin ja Viimein.

Mutta se siitä. Ihanaa kun päivä on pidentynyt, nyt on valoisaa ja johonkin kello kuuteen asti. IHANAAA!!! Aion ostaa jonkun tyylikkään haalarin, en vain ole löytänyt vielä sopivaa, ja ehkä toisaalta ne sopivat paremmin pitemmille ihmisille :). Kevään trendeistä ehkä huvittavin on merimies-tyyli. Aion toki itsekin ostaa jotain sellaisia vaatteita, mutta kumminkin itselläni siitä tulee mieleen hmm.. jotkut 50-luvun lyhytfilmit??? En tiedä. Hippityylikin on ihanan söpö :) haareminhousut jalkaan ja Mischa Barton-panta päähän!

Mutta nyt, tavoitteeni on pudottaa muutamia kiloja, mutta kilo kerrallaan, sillä näin on helpompi onnistua, kuin sillä tavalla, että miettii koko matkan pituutta ja vaikeutta. Haluan ihanat tikkureidet ja ruipelot kädet. Haluan ihmisten katsovan minua ja varovan, sillä he pelkäävät että menen rikki. Haluan että kaupan pienimmätkin farkut lököttävät päälläni koska olen liian laiha niihin.

Tässä voisivat vaikka olla maalini:

() 42 kg - uusi kallis laukku

() 41 kg - uudet tiukat farkut

() 40 kg - bileet (en vielä tiedä miten ja missä)

() 39 kg - suklaata ja 50 uutta biisiä iPodiin

() 38 kg - shoppauskierros 500:lla eurolla

() 37 kg - hieronta ja manikyyri

Anteeksi lähinnä koko kirjoituksesta

2009-02-17T15:47:01+02:00

En jaksa kirjoittaa tänään. Kirjoitin äsken vähän, mutta kone lagasi ja kadotti sen. Anteeksi.

Syömiset:

-menneet ihan metsään

-nyt tänään alkoi todellinen laihdutus

-olen syönyt tänään (tai siis juonut) vain puoli litraa cocacola light:ia, siinä kaikki

-laitan tänne kaikki syömiseni tästä eteenpäin

Oh No!

2009-02-05T08:48:01+02:00

Enpäs ole taas vähään aikaan kirjoitellut. On ollut niin kiire. En tiedä. Syömisistäni: Olen nyt syönyt tänään ja eilen kuin possu, oikeasti! Söin 2 kulhoa vihanneksia, 6 leipää, 4 mandariinia, 2 omenaa, jugurttia, riisiä ja kalaa, puuroa, ihan sairaita määriä. Ihan kuin ahmimiskohtaus. Eilisen päivän jälkeen vatsa oli niin täynnä että se oli turvonnut palloksi ja kipeä. Nyt äskenkin söin 2 kulhoa muroja. Mutta nyt lopetan. Paastoan vaikka 3 päivää jotta pääsen nyt näistä syödyistä eroon. Eilin teki mieli oksentaa. Eikä edes sillä tavalla että: "kauheaa, kaloreita", vaan sillä tavalla että oli niin huono olo. Söin oikeasti liikaa. Olisin kyllä varmaan totta puhuen oksentanut ellei porukat olisi olleet kotona. Söin oikeasti eilin varmaan 3 kiloa ruokaa!!!!!! Miten se on mahdollista? Ehkä otin nyt takaisin niitä vaivalla laihduttamiani rasvoja. YÄK YÄK ja vielä kerran YÄK!

Ihmiset osaavat olla todella ilkeitä. Mitä kaikkea minustakin puhutaan. Ei ollut mukavaa kun sain tietää. Mutta parempi näin kuin se että onnellisen tietämättömänä luulen näitä ihmisiä ystävikseni. Se satutti oikeasti paljon. Mitä minä heille olen tehnyt? En mitään! Ennen olin se josta kaikki, KAIKKI, pitivät, ihan tosi. Mutta nyt, mitä v*ttua? En ole oikeasti tehnyt heille mitään, olen aina ystävällinen, lainaan rahaa, lainaan kynää, avaan oven, kehun vaatteita, autan läksyissä tai annan kopioida ne itseltäni. Autan. Ja minkä olen siitäkin saanut? Tämän. Vaikka itsekeskeiseltä kuulostaakin, sen täytyy olla kateus. Heille olen aina ollut kiltti. En ymmärrä. Miksi he valitsivat minut kohteekseen? Kateus. Olen tullut päätelmään että he ovat varmaankin kateellisia minulle. Ei sitä nyt voi kieltääkään, että minulla on rahaa, hienoja vaatteita, menestyn koulussa ja harrastuksissa ja olen lahjakas urheilussa, minulla OLI paljon ystäviä, kunnes tapahtui tämä... onhan minulla luokaltani vielä jäljellä ainakin 4 ystävää. Ja tietysti muualta koulusta. Mutta suurin osa ystävistäni on koulun ulkopuolella. Ja listaa jatkaakseni: Olen hoikka, vaikkenkaan vielä tarpeeksi laiha, käytän aikaa ulkonäkööni, ja nyt miettiessäni (vaikka kamalan itsekkäältä kuulostaakin, anteeksi!) olen huomannut että olen heitä parempi tasaisesti kaikessa: koulu, ulkonäkö, vaatteet, raha, harrastukset. Joku heistä saa uuden iPodin, minulla on jo vähän parempi, joku saa kännykän, minulla on jo uudempi ja kalliimpi malli, joku saa uuden villapaidan, minulla on jo samanlainen, mutta merkistään johtuen n. 5 kertaa kalliimpi. Mutta mitä sitten? Miksi he sen takia VIHAAVAT minua???? Miksi? On kamalaa tulla kouluun ja tietää että tuolla, ja tuolla ja tuossakin tyttöporukassa puhutaan minusta p*skaa. Siinä sitten yrität olla. :'(

Mutta, palatakseni ruokaan; nyt lopetan. Paastoan, tai syön n. 2 omenaa päivässä. Siinä se. Sillä viime päivät ovat menneet vähän liiallisuuksiin. Mutta nyt keksin! Mitä jos olen tunnesyöjä??? No nyt pitää muuttua tunneliikkujaksi niin kuluu tuplasti kaloreita, kokeilenpa sitä.

Olen jo laihtunut mutta pelkään että nämä ahmimiset kostavat ja kaikki ilmestyy takaisin. Sitten kaikki vaivannäköni olisi ollut turhaa.

Nyt pitää mennä, editoin tätä sitten syömisteni mukaan,

CIAO!

xoxo Parfait

//edit: Söin enää yhden mandariinin :)

Hymyä

2009-02-01T15:07:01+02:00

Eilinen ei mennytkään hullummin. En edes syönyt paljoa :)) vain vähäsen vihanneksia ja karjalanpiirakan :). Loistavaa. Aamulla olen nyt juonut cokista, kahvia, syönyt 3 appelsiinia, puuroa, ruisleivän. N. 500 kcal. Ihan hyvin. Kun ottaa huomioon että olen kipeänä. Kyllä sitä vähäsen täytyy syödä että parantuu. Ja kyllä arvioni mukaan tänään tulee menemään n. -500:lle, ihanaa! Mutta editoin tätä sitten mikäli vielä alan syödä. Pöydällä on leivoksia. Nuuhkin niitä ja kävelen huoneesta nopeasti pois. Ei. En voi. Ja olen iloinen, etten syönyt niitä. Pystyin pitämään itseni kurissa. Siitä tulee ihana ja onnistunut olo. Ja reiteni tuntuvat kaventuneet, Jo nyt?? Onko se edes mahdollista.

Ja sitten vielä yksi juttu, olen kauhea kieltämättä, mutta kerron kumminkin. Minulle tulee hyvä olo siitä kun katson kun muut syövät. Ja vielä parempaa kun saan itse antaa heille ruokaa. Siinä he mässyttävät sokerisia rasvaisia juttuja poskeensa, mutta minä istun vieressä enkä tee niin. Olo on niin... voimakas, hallitseva.... Siinä ne yhdet lihottavat itseään kun minä laihdun sekuntti sekunnilta. Syökää vaan, syökää vaan. Niin minusta tulee kaksin verroin teitä laihempi, ajattelen, kun joku kysyy, että: "etsä ota?". "En, oon ihan täynnä, söin noit jo himas", vastaan. Ihanaa.

Kyllä tämä tästä, kyllä mä pystyn tähän. Laihdutan angstitta. Iloisesti, mutta syömättä, saa elämäni nykyään kulkea.